Kultanaamio

minä vihaan sinua
minä haluan sinua
osaan lukea nuo sanat
tuosta asennostasi
siinä valkoisella lakanalla
olet kuin nainen
mutta et halua olla nainen
etkä minun olevan mies

mustain autojen saattue sinä olet ja olet loputon
niin kuin aina kirjoissa joissa kerrotaan vain toisen versio
minä en tunnusta mitään purppuraa jota pitää ku

oilla
viipyy muiston pysyvyys

rakensinko turhaan sinun varaasi ja saanko pettyä
etsin jotain kirjaa johon luottaa, jossa meidät kerrotaan
alttaritaulun sävyt jotka koetimme niin huolella vangita
haalistuu ja kärsimykseen päätyy tämäkin näytelmä

muistan unien eläimet
kuinka ne osaavat puhua
kuinka kultanaamioinen
hiipii käytävää