Sielunvihollinen

Katu viettää alla jalan, kaupungit niin suljetut
Niin suljetut kuin silmät asukkaiden mielisokeiden

Niiden karkeuksia kuunneltu on hyvä tovi, ikuisuus
Jos on jossain vielä kauneutta, se löydy ei ponnistelematta

Ei ole turhia päiviä, tai jos on on koko elämä
Niin turhaa, ettei sitä siedä ajatella tänään

Eikä liene rangaistus, jos käymme hetken yhtä matkaa
Kun hirviöiksi paljastumme, onko hyvät päivät valhetta sittenkään

Vihollinen sielun tietää mihin lyödä syvät haavat
Jotka eivät parane kuin hitaasti, niin hitaasti
Jos ollenkaan

Rajattoman reunamailla, kulkureiteillä kohtalon
Silmämme samaa ikiunta katsoo salain kalvamaa

Siis nosta minut pystyyn, nosta, en itse pääse nyt
Siis nosta pystyyn nostathan, vaikka katuisit myöhemmin

Käy tanssiin, käy uhmaan, ei pelko ole turhaa
On viimeinen ilta ennen syntiinlankeemusta