Hihnalla

Tyttö herää herätyskellon ääneen
peilistä näkee tytön yksin jääneen
aamupäivä töissä, aika hidastuu
hihnan ääressä hän tuntee olevansa joku muu

Hän unelmoi itsensä täältä pois
joku häneen rakastuu
Oikeestaan itsekin sitä vois
ennenkuin lakastuu

Töistä kotiin, jääkaapin oven avaa
kaikki tämä on niin vakavaa
Kuppi teetä ja nukkumaan,
kello tikittää, minkä sille voi
tyttö, joka sängynlaidalla unelmoi

Hän unelmoi itsensä täältä pois
joku häneen rakastuu
Oikeestaan itsekin sitä vois
ennenkuin lakastuu

Yöllä jäsenet ratkeaa,
kanttauskoneessa katkeaa
sormet ja pää
hihnanväliin jää
Saa potkut, pihalle paiskataan
lumihankeen raiskataan
Pelottaa, jos yksin jää,
oma pää

Viikonloppuna samaan pöytään istuu
mies, joka puhuu ja osallistuu
täystorvien suureen soittokuntaan
tuoppi kallistuu, tyttö ajattelee untaan

Hän unelmoi itsensä täältä pois
joku häneen rakastuu
Oikeestaan itsekin sitä vois
ennenkuin lakastuu

Yöllä jäsenet ratkeaa,
kanttauskoneessa katkeaa
sormet ja pää
hihnanväliin jää
Saa potkut, pihalle paiskataan
lumihankeen raiskataan
Pelottaa, jos yksin jää,
oma pää

Hän unelmoi itsensä täältä pois
joku häneen rakastuu