Kiirastulen kerubi

Taas etsii, mutta mitä hän löytää?,
miljardien kasvojen välistä vaeltaa hän
yhä rankemmin yrittää löytää vanhan ystävän
Etsii, minut löytääkseen valheet korvissaan
Etsii minut nähdäkseen, viimein kourissaan

Valheet päässään hakkaa,
koskaan ei hän lakkaa
julma katse silmissään
etsimistääni

Etsii tappaakseen,
ei katso taakseen
hän tietää rankaisun
hymyn huulilleen saa vaisun

Ehkä ulkona odottaa?
mua autossaan
hänen vuokseen paeta saan,
aina uudestaan

Pelko kuristaa kurkussani
aika pidentää askeleitani
liukas valheilla öljytty tie,
yhä lujempaa helvettiin vie

Hän etsii minut pikkuhiljaa,
kuin kostaja helvetistä,
Puhumalla ei asioita selittää
voi enää vaikka

Kaivautuisin maahan
tai piiloutuisin komeroon,
sukeltaisin merenpohjaan
tai aurinkoon

Perässäni kulkee,
pakotieni sulkee,
tuomioni täytäntöön
panon aika kohta on:

Ristin veistänyt hän on,
puuttuu kruunu vaan,
valehtelijoiden kuninkaan
päähän, painaa sen aikanaan

Läpi hiljaisuuden
askeleensa kuulen
pitkän matkan helvettiin
päättyy kohta, luulen niin

Pelko, kuristaa kurkussani
aika pidentää askeleitani
liukas valheilla öljytty tie,
yhä lujempaa helvettiin vie