Eppu normaali

Vaikerrus d-mollissa

Eppu normaali
Oli yö syksyinen
sinussa tyhjyys tuskallinen
ovelles onnistui rämpimään,
päästit luoksesi lämpimään

Hieno yö, helvetin hieno yö
Olit ollut aiemmin
vain joku jota tapailin,
en pelleillyt
enää en kyennyt
muuhun kuin itkemään
ja entisen ylpeyden pois kitkemään
Autoit,
minulle rauhan laitoit
pikkuhiljaa kuukausien
kuluessa pois talvisten

Kertoisit, mitä löysit
minusta silloin, tiedä en
Kuitenkin minulle annoit,
jotakin kun palaset yhteen kannoit

Tuli kevät ja tullessan toi sen
elämääsi, jonkun toisen
Oli teiltä pois useasti,
ohitseni katsoit kaipaavasti

Se vaikeaa, on kertoa mahdoton
keräsi vehkeet ja kävelin pois
ovesta ulos ja taas tyhjyyteen

Jos sielu siivet sais,
merelle kaartais,
alas taivaalta sukeltais
Läpi pinnan, alas,
alas pohjaan saakka
Synkän verhon, välissä nään,
minun ja mun elämän
Sanasi sattuvat, mieltäni raastaa
mielessä kuvat pelkää saastaa
Takaisin jos ottaisit,
mitään et näistä silmistä tuntisi
mitään et löytäisi,
tämä kirje on viimeinen

Encontrou algum erro na letra? Por favor envie uma correção clicando aqui!