Pohjalt
UniikkiKu suoraa seinäist kaadan lasii vettä ja murennan palan mun leiväst
pyydän sua kuuntelemaa mun vieree hetkeks, istu alas hetkeksi jes
En olis ikinä uskonu et tälläst tapahtus,
et mielenterveydest tulis mulle paha vastus.
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissä
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.
Silloin mä huusin, liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu.
Aika ajoin ehkä pari astet liikaaki,
se oli viinast kii, sen oon tienny pitkää.
Silti kohtaukset paheni joka toistol,
lopult istuin huoneen nurkassa ku Mr. Oitzo.
Siin meni jalat, nyt ei toimi kädetkää,
pelkäsin joka hetki et mun sydän pettää.
Se hetkeks pienen elämäni särki,
valittavana oli kori kossuu tai järki.
Valkkasin järjen, varmaan monille tuttuu,
vaik tippa ei tapa niin ämpäriin voi hukkuu.
Lähtö voi ollakkii senttilitrassa tai sentissä,
mut ajatus kuolemasta pitikii mut hengissä.
Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu,
oisin salee puolesvuodes ollu suljetul.
Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle ja sanon kohtalotovereille,
vaik nykyään sekoaminen on muotia,
älkää nojautuko luotiin, oon nähny pohjani.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl
Pieni poika jättimäisen vuoren juurel,
ihmettelee miten kaikki näyttää niin suurelt.
Ihmettelee millaset ois näkymät sen päältä,
näyttäskö kaikki huoletki sielt pienemmältä.
Niin mont kertaa vaan sekoillu illast toiseen.
Seuraavat päivät poukkoillu mielentilast toiseen.
Kaksonen, yleensä iloinen ja avoin
ja koitan ottaa läheiset huomioon kaikin tavoin.
Ja kaikin tavoin koitan peittää pimeen puolen,
välil on ku jedi tahtomattaan pimeel puolel.
Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät.
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
enkä käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
ja se pelotti eniten mut teki hyvää myöntää et olin ite mun pahin vihollinen.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl
Ja ongelmii ei voi paeta maailman ääriin,
ite voit paeta dokaamal mielin määrin
ja voi viedä mukanaan sutkin se putki
ku viina vie kaiken, piru perii loputkin
ja jos vaan jatkaa ja jatkaa alaspäin
niin on mahdotont enää matkata takaspäin.
Onneks mukan ollu paljon rakkaut ja tukee
ja jengii joka osas mun ajatuksii lukee.
Nyt riekalein kuteet ja kantapäät verillä,
läpi tuulen ja tuiskun nyt vihdoinkin peril.
Tää on se paikka mis mä pystyn ottaa rauhas,
sade on ohi pystyn vihdoinkin näkee kauas.
Katse kohti taivast ja sydän täyn intoo
ja mä ja Dani tehtiin vihdoinkin sovinto
ja tähän hyvä lopettaa vaik tuntuu haikeelt
ja kiitos sulle et jaksoit kuunnella tän kaiken.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl
Tal reta murada derramar água lasii e um pedaço do meu murennan leiväst
Eu Suá para ouvir minhas hetkeks vieree, sentar-se para um momento jes
Eu nunca teria acreditado em você tälläst ter acontecido,
mielenterveydest você viria para mim um mau resistor.
Esses demônios pienii à espreita nas extremidades dos
e gastos indiretos saiu de controle, tais casamento faanin.
Então eu chorei, eu me mudei e retira-se áspera.
Sabe-se, não é necessário descobri minha cabeça incluem ferver.
Tempo ao tempo, talvez um par de graus liikaaki,
viinast foi fechado, mas it've sabe sobre sua longa.
Ainda assim, os ataques pioraram toistol,
assento lopult no canto da sala descrito Mr. Oitzo.
Em terceiro lugar foi para os pés, agora não funciona kädetkää,
Eu estava com medo que o meu coração no momento em que falham.
Ele hetkeks uma pequena barata na minha vida,
escolher entre uma kossuu cesta ou o senso comum.
Valkkasin razão, provavelmente para muitos tuttuu,
apesar de nem uma gota de um balde, como forma de se perder.
A saída pode ollakkii cêntimos por litro, ou centímetro,
mas a idéia da morte pitikii mas vivo.
Mudei o tapoi, Se eu diretamente através da neve,
incomum puolesvuodes've Salee foi em uma fechada.
Agora, coloque uma bandeja de prata na minha vida, e eu digo companheiros sofredores,
embora hoje em dia sekoaminen é toda a raiva,
Não coloque o criou, já vi pohjani.
Forte fluxo de sangue, mais persistente me suonis, eu não dou periks
E não pode naa demônios para me vencer e eu não Äijö-los a viver aqui com medo
Rapaz pequeno com um juurel gigante montanha,
se pergunta como tudo parece tão suurelt.
As maravilhas da Millas'd ver com isso,
näyttäskö todos huoletki menor a partir daí.
Assim o tempo mont, mas errei eu jantei com o outro.
Os dias seguintes batendo mielentilast outro.
Gêmeos, geralmente alegre e aberta
e eu vou tentar levar em conta o próximo em todos os sentidos.
E em todos os sentidos Vou tentar cobrir o lado pimeen,
entre o Jedi é como um lado pimeel involuntário.
Siel tonto, cai todo
e as emissões vão continuar a girar mesmo se eu fechar meus olhos.
Siel meu coração bocejando vazio
Eu não entendo é como eles não se preocupam com qualquer
e isso me assustou mais foi uma boa bolsa que eu era ite meu pior inimigo.
Forte fluxo de sangue, mais persistente me suonis, eu não dou periks
E não pode naa demônios para me vencer e eu não Äijö-los a viver aqui com medo
E o problema não pode escapar dos confins da terra,
ite-lhe escapar dokaamal ad libitum
e pode levá-lo com eles tubo Sutkin
tal licor leva tudo, o diabo irá cobrar o restante
e se você apenas seguir em frente e para baixo, para a
mahdotont então não é mais na forragem bagagem.
Felizmente realizar with've sido um monte de amor e apoio
e jengii quais departamentos a idéia de minha leitura.
Agora, em farrapos e trapos saltos sangrentas,
através do vento e do tempo, finalmente perigo.
Este é o lugar onde eu sou capaz de estar em paz,
a chuva cessou, eu posso finalmente vê agora.
Olhando para o céu e coração cheio de intoo
Dani e eu estávamos finalmente reconciliação
e isso uma grande parada mesmo que se sinta haikeelt
e obrigado Sulle Ouvindo a ouvir periodicamente para tudo.
Forte fluxo de sangue, mais persistente me suonis, eu não dou periks
E não pode naa demônios para me vencer e eu não Äijö-los a viver aqui com medo