Vnus

Hiljaisuus vaihtuu valoihin
ja kahdet kasvot tuhansiin
pidä kii jos tahdot vielä hengittää

tänä yönä me päästään vapauteen
tänä yönnä se synnyt uudelleen
tule näytän tien miltä se tuntuu

uskallatko jatkaa huomiseen
se kyllä meitä odottaa, odottaa

kaupungin valot meidän nimeämme huutaa
syntiä ja enkeleitä, turhamaisuutta ja juhlaa
silti aamu löytää meidät samaan huomiseen

etkä tahdo löytää takaisin
kun uppoamme mustaan samettiin
ja niin verhon takaa tahtoo koskettaa

ihon pintaa silkin pehmeää
halu kasvaa ei voi enempää
ja niin vnus kantaa tuhon hedelmää