Otteita hullun päiväkirjasta
Wasara
eivät mene pois vaikka huutojani jaan
eivät mene pois vaikka keuhkot ratkeavat
ehkä aina tiesin mieleni minut pettäisi
jättäisi kanssa äänten yksin hämärään
eivät mene pois vaikka keuhkot ratkeavat
ehkä aina tiesin mieleni minut pettäisi
jättäisi kanssa äänten yksin hämärään
itseni hävitän syvälle ajatusteni suohon
mädän maan tuoksu hengitykseni täyttää
niin kylmissäni itsessäni
yhä eksyen syvemmälle hyiseen minääni
ei pelastusta, ei avoimia ovia
on ainostaan paalutettuja portteja
ajatukset harhailevat kauas toisistaan
merkityksensä hukaten saaden minut hajoamaan
tunnen itseni kauhuissani sisälläni
itseltäni anoen minut vapauta
vastaan jos minua sinä seuraat
voit pitää varmana mukaani jäät
eivät mene pois...eivät mene pois...
Encontrou algum erro na letra? Por favor envie uma correção clicando aqui!