Absoluuttinen nollapiste

Aurinko kaikennäkö

Absoluuttinen nollapiste

Jos jätän muovipussin
lattialle pyörimään
siihen se jää kunnes
itse noukin sen talteen

Jos saan sinulta hedelmän
vaikka kuoritun
ensin se jää syrjään
lopulta syömättä kokonaan

Lupausten tärkeysjärjestykseen
ei ole selvää
ei mitään tuntumaa

Ja näin vähitellen
jälkiä jättäen
katoan maailmasta

Ja näin vähitellen
jälkiä jättäen
katoan maailmasta

Jonka varjot lyhenee ja palaa
kukin jälkikuva lumella viivähtää
Aurinko on kaiken näkevä tähti
jota me vain emme pysty näkemään

Rikos on vanhentunut
en voi jäädä tullissa jumiin
mieli on pirstoutunut
en voi kertoa satua loppuun

Jokaisella on vainajansa
kynttilää en syttymään saa
ei siihen liity mystiikkaa
jos kerran innostuu
että maailma toisin asettuu
ja tuntee sopivansa kuvaan
kun näkee kudonnaisen kätketyn kääntöpuolen

Ja näin vähitellen
jälkiä jättäen
katoan maailmasta

Ja näin vähitellen
jälkiä jättäen
katoan maailmasta

Jonka varjot lyhenee ja palaa
kukin jälkikuva lumella viivähtää
Aurinko on kaiken näkevä tähti
jota me vain emme pysty näkemään

Jos olet opettaja
pysy koskemattomana
Jos olet lahjoittaja
pysy tuntemattomana

Jälkeeni tuleville
hakkaan tilkan
ohittamiini puihin
kadotessani umpimetsään

Ja varjot lyhenee ja syvenee
ja jälkikuva lumella viivähtää
Aurinko on appelsiini lasin alla
jota ei voi koskettaa

Encontrou algum erro na letra? Por favor envie uma correção clicando aqui!