Kun aika jättää
ArctifallOn vääryyttä ja valehtelua. (missä olenkaan)
Yrittänyt olen kaikkia temppuja.
Millä saisin elämääni hieman iloa. (onko sellaista)
Silmä silmästä hammas ja hampaasta.
Onko tämä motto johon kuuluu uskoa?
Sieluni loppuun kulunut nyt on.
En jaksa yrittää yhtään enempää.
Näen miehen silmissä ilon kyyneleitä.
Hän oli viimeinen sodan kylmäverisen.
Muistaa hän kuin eilisen.
Kun näki lipun valkoisen.
Enää ei tarvinnut pahuutta niellä.
Kun aika jätti vanhuksen.
Lepoon vajoten.
kertoi hän vinkin kullan arvoisen.
Muistojas älä koskaan hautaa.
koskaan ei saa luovuttaa.
Se on avaimesi maailmaan parempaan.
Sokeana elämääni elänyt mä oon.
Enkä puuttunut itse aiheutettuun kohtaloon.
Pimeässä etsinyt tietä valoon.
Enkä ymmärtänyt että vika minussa on.
Päivä päivältä aloin jälleen uskoa itseeni.
Ja myöntämään itse tekemäni virheeni.
Sieluni viimein taakasta päässyt on.
Ja valmiina uuteen taistoon.
Näen miehen silmissä ilon kyyneleitä.
Hän oli viimeinen sodan kylmäverisen.
Muistaa hän kuin eilisen.
Kun näki lipun valkoisen.
Enää ei tarvinnut pahuutta niellä.
Kun aika jätti vanhuksen.
Lepoon vajoten.
kertoi hän vinkin kullan arvoisen.
Muistojas älä koskaan hautaa.
koskaan ei saa luovuttaa.
Se on avaimesi maailmaan parempaan.
Näen miehen silmissä ilon kyyneleitä.
Hän oli viimeinen sodan kylmäverisen.
Muistaa hän kuin eilisen.
Kun näki lipun valkoisen.
Enää ei tarvinnut pahuutta niellä.
Kun aika jätti vanhuksen.
Lepoon vajoten.
kertoi hän vinkin kullan arvoisen.
Muistojas älä koskaan hautaa.
koskaan ei saa luovuttaa.
Se on avaimesi maailmaan parempaan.