Riistäen sielun ja hengen

Aamunkoi jälleen valaisee
Paljastaa öisin ruhjotun rujouden
Kristinmiehen pieksin
Omaan heikkouteensa kuolemaan
Oppejaan kuuliaasti noudattaen
Antoi henkensä käsiin jumalan
Vaan käänsikö luoja kasvonsa hänen puoleen?
Saapuiko apuun sotapasuunoiden pauhussa?
Missä oli pelastava enkeli
Heikkoa suojaamassa
Missä oli taivaallinen sotajoukko
Kun hän Saatanan soturin kohtasi

Se oli yö, sateen piiskaama musta yö
Saarnamies hiljaa messustaan poistui
Jalo hurskaus ei julmalta pelastaisi
Öiden yössä, pahan kylvämässä

Herjasin ja pilkkasin
Saatanallisesti vihasin
Hänen oppejaan
Hänen uskoaan
Sekä tietenkin isää taivaallista
Jo kuollutta tarinaa
Vaan lieko hänen joukkojaan
Nähty sitten Bethlehemin tähden?
Kenties nyt vain taivaan narreina
Soittokuntana halpana

Aikanaan taistelin tekopyhää vastaan
Ja koin vääränä sielujen vajoamisen
Oppien harhaan moni eksyi
Kuulematta sanaakaan
Nyt motiivina minua ajaa viha
Inho tuota säälittävyyttä kohtaan
On vain aika näyttää
Vahvan ja heikon ero
Hurskas saarnamies
Jota aikanani kirosin
Vajosi hautaan mätäisään
Jumalansa unhoittamana