Keskelle ikuisen pimeyden

Sylissä talvisen pimeyden
Nuo verijäljet, minua johtaen
Vihaa antoivat, loivat sen
Ylle polkuni niin lumisen

Alla tähtien kirkkaiden
Jälkeen aamunkoiton viimeisen
Tuon taivaan liekeissä näin
Syksy harmaa jo taakse jäi

Taivaan ylle jäisen maiseman
Revontulet maalasivat
Ja tuo verinen tie
Minut järvelle johti,
Jonka jäälle kuu paistoi kylmästi
Ja niin kirkkaasti

Yö päivän valon kun voitti
Silloin aika talven taas koitti
Jäin syleilyyn kylmyyden
Keskelle ikuisen pimeyden
Hiljaisuuden verhon repi
Huuto kaukainen susien
Alla lumisen kaamoksen
Puhalsi tuuli pohjoinen

Oli jäässä maa
Ei vettä nähnyt
Ilma kylmältä tuntui
Peittyi taivas tuliseen huntuun

Jäällä järven tuon näyn kohtasin
Kaikkein kauheimman
Neito kaunis maassa makasi
Verta huulillaan
Hänen ihonsa kalpea oli
Hennosti lumen peitossa
Se hänet pimeyteen raahasi
Siihen loputtomaan

Syksy jättää, en värejä näe
Lehdet tippuvat, on kylmempää
Iltaruskoon valo häviää,
Elämääni mitään ei jää
Taas saapuu lohduton talvi,
Tiedän sitä kestä en
Kun nousee uusi täysi kuu,
Liityn hänen seuraansa...
...kuolemaan