Aamuauringon tuntuinen
PaavoharjuLeinikit auringon säteiden oikaisevat vartensa aamuun
nuokkuen ylle horisontin kuin notkistavat kaarikaulansa
villijoutsenvalkolumpeet jotka terälehväsiipineen
johdejuovaa kirkkauden sillan lipuvat unelmiensa seimeen
Varjojen virrasta
valoon virittyneet linnut
jo erottuvat loistollaan
päivän tuoden sulissaan
Aavan välkehtivän pilkesillalla puhkeavat lauluun surulliseen
lootuslinnut pisarat vierien hämärää hyvästellessään
kunnes viimein hiljaa noruvat
sarastekaikuina uniin lapsien
Varjojen virrasta
valoon virittyneet linnut
jo erottuvat loistollaan
päivän luoden laulullaan
herää
Varjojen virrasta
valoon virittyneet linnut
jo erottuvat loistollaan
päivän tuoden sulissaan
Hortoillen kuin suolaraekipinä särjetyllä lasilla veen
pohjoistuulen joiku kaihojen
puhkoo tiensä ilman kuumenneen lailla väreilevään
sydämeen