Hän

Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain.
Hän istutti sen aikanaan, nauroi hänen taimeaan oksa vain.
Kun ensilumi peitti sen, hän suojas taimen varoen sitä vaali niin.
Hän sisään juoksi thkeissaan melkein kaatui juostessaan, nauroi kyy-
neliin.

Hän oli keiju, mikä lie. Joskus sanoin totta vie sinut suuhun syön.
Toi kerran kerran kotiin koiranpennun, piti sitä peiton alla, koko yön.
Kun tv:tä me katseltiin hän uskoi jopa mainoksiin niin muistan sen.
Ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan itki hän, joskus hieman häpeillen.

Chourse:
On aivan kuin uneen
Nyt taas palaisin
Muiston kuin unohtuneen
Taas saan jostakin

Hän rikkoi pölynimurin ja pelkäs että suutuisin, sen piilon vein
Kun sängyn alta löysin sen, hän sanoi mulle vältellen, se toimi ei
Kun kerran työstä kesken jäin, niin itkemässä hänet näin, kuin maail-
man loppu ois.
Ja tasan vuosi sitten kun taas saimme kesän ootetun, hän kuihtui pois

-Chourse-

Se oli aamu toukokuun, kun lehteen puhkes oksat puun mä heräsin
Niin huomasin et yksinään et yksinään oli joutunut hän lähtemään, pois
jonnekkin.
Ja niinkuin tyhjän näyttämön, hän jätti taa tän yksiön, nyt hilaisen
Ja nytkun vuosi siitä on saa puukin jälleen kukinnon kuin muistaen

Katsohan on tuolla puu se kukkii joka kesäkuu mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan, nauroi hänen taimeaan oksa vain