Viimeinen yö

Varjot puiden pitenee
Ilta tummuu ilma viilenee
Katuvalon alla sade lyö kylmään asfalttiin
Tänä yönä haudat aukeaa
Elävien kirjat suljetaan
Ennenkuin aamu sarastaa vie yö lapsensa helvettiin
Totuus on tarua suurempaa

Yön orjat silloin raataa
Tuliliemen kurkkuun kaataa
Tämä yö ei tunne armoa
Sen isäntä on kuolema
Tämä yö ei lopu koskaan ei koskaan

Armeija kadotettujen keskellä savuisten huoneiden
Sykkeessä yön taas vaipuu horrokseen kalman Suloiseen
Otteessa lieka kiristyy taivaalle nousee täysikuu
Enkelin mustaviittaisen on aika aloittaa jo työ
Viimeinen ennenkuin loppuu tämä yö