Unhola

Niin on pitkä kyinen polku
Matka raskas loputon
Taakka elämän murskaava
Repivä sielun syntisen

Unohdukseen iätön aika
Kaipuu vapauden lohduton
Elämän laulun ontto kaiku
Kuiskii kulkijaa pilkaten

Ei kädet ojennu auttamaan
Oman taakkansa kantajaa
Sysimusta omatunto unohdettu
Satojen poltettujen siltojen taa

Käteni otin pois enkelin kädestä kadotuksen kutsuessa
Turha on eksyneen takaisin kääntyä kuolon laulun kaikuessa

Pitkä tie
Luokseen vie
Rauhaan
Kuolemaan

Vain yksi toive
Kaino pyyntö
Antakaa eksyneen kadota
Manalassa herätä
Muiston hiljaa hajota
Kadotuksen kerätä

Kylmät kädet rakastaen tarttuvat
Vetävät mukanaan
Pinnan alle pimeään
Ikiuneen
Tuonen lehtoon
Kunnaille kuoleman
Ikuiseen kadotukseen
Unholaan