Kaamos

Ilta jolloin aurinko laski, ei noussut huominen
Valo juoksi tuonelaan, kylmä haudasta nousi
Uneen kuutamo vaipui, tähdet taivaalta katosi
kutsu hiljainen tuonelan, jo kutsui elämää.

Metsien tuulet nostakaa.
Jo henkiin tuo taivas pohjoisen.

On hiljaisuus kaunein ääni, ääni kuoleman.
Yksin huutaa tuulet taivaan, Huutaa pimeyteen
Silmä kuoleman katselee, meidät kaikki valitsee.
Ajan ikuisen pysäyttää, liekit elämän.

Merien aallot kuljettaa.
Jo henkiin tuon maan pohjoisen.

Tämä maa, tämä taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
Tämä maa, tämä taivas eivät vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
Tämä maailma on talven ja jään.

Syvät haudat merien, uhrejansa odottaa.
Vaipuu hiljaiseen lepoon, ikuiseen uneen.
Yksinäinen taivas, tyhjyyden maa.
Ajan ikuisen pysäyttää, liekit elämän.

Tuulien kutsut kuljettaa.
äänen tuon hiljaisen kuoleman.

Maailman tuulet kertokaa.
Mistä löydän sen valon päälle maan.
taivaiden voimat palatkaa.
Kertokaa tarut taivaan maan.

Tämä maa, tämä taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
Tämä maa, tämä taivas eivät vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
Tämä maailma on talven ja jään.

Maailman tuulet kertoivat.