Vi raina: kurjat kurjet

Oletteko koskaan nähneet talven vaalean kouran
Jonka sormenpäistä pitkät kynnet kasvavat
Jääpuikkoina, kuuran himmentäminä
Ottavan otteen maasta, riipivän elon lehdistä?

Miksi sitä pakenette?
Auroin pilviä pilkotte?

Vaikka voisinkin lähteä
Yletä ilmaan impien lailla
En tiedä minne menisin
Kuhun katseen kääntäisin

Kun kerrankin saisin siivet selkääni
Lentäisin vain suoraan päin puuta ja takertuisin sen oksiin

Enkä edes tahtoisi lähteä
Jättää näitä maita, näitä rantoja

Aura jälkeen auran kuulen teidän kutsuvan

Yksin seison ja käännän teille selkäni
Tulettehan taas kuitenkin keväällä takaisin!